Uusi koti

Lauantaina lopulta selvisi, että kahden kuukauden kämppä meni jollekin muulle, joten päädyin roudaamaan kamani sunnuntaina Markuksen pieneen, huhtikuun loppuun asti vapaana olevaan huoneeseen.

Markus on vegaani, joten lihansyönti asunnossa on kielletty. Ja koska satuin hänen vuokrailmoitukseen vastatessa kertomaan että odotan oppivani taas käyttämään saksaa reissun aikana (ettei kaikki 7 saksanopiskeluvuotta menis ihan hukkaan, vaikka noista vuosista kauan onkin :D ) niin suurimmaksi osaksi aikaa hän kieltäytyy puhumasta mulle englantia, vaikka oikein hyvin sitä osaakin, ja ruotsiakin jonkin verran! Hämmentävää kyllä huomata, miten paljon ihan pelkkä kuullunymmärtäminen on parantunut - tai palautunut - ihan muutamassa päivässä. Ehkäpä kohta uskallan itsekin avata suuni saksaksi. Mulla se on vaan niiiiin tuskastuttavan hidasta se puheen tuottaminen, kun jokainen sana pitää kaivella jostain alitajunnan x-failista.

Tervetuliaisillalliseksi sain Markuksen sekä hänen täällä tämän viikon kämppäävän kaverin tekemää soijasuikale-kasvis-wokkia.

Uusi kotikatu (ei kerro taaskaan mitään).

Hassu talo tämä on. Tuosta viisvitosesta mennään tuon kerrostalon läpi takapihalle toiseen taloon jossa asunto sijaitsee. Tosi rauhallinen mesta vaikka melko vilkkaalla alueella sijaitseekin.

(kirjotan ihan liikaa lisäyksiä sulkeisiin, ja kohta otan oikeen kameran kans käyttöön niin säästytään tämmösiltä kuviltakin)

Vaikka asunto onkin aika luksus (Markus on asunu tässä jo 9 vuotta ja pistänyt kämpän viimeisen päälle fiiniks) niin parhaita puolia on silti ehdottomasti tämä kämppis <3 Lenny, joka saa vapaasti juoksennella pihalla ja kylillä ja missä mielii. Mua kauhistuttaa päästää sitä ulos, mut "on se jo kolme vuotta tullut aina takasin", nii kai se tulee tänäänkin. Vaikkei täällä kulkukissoja ja -koiria olekaan, niin esimerkiksi omistetut koirat juoksentelevat lenkittäjiensä vierellä paljon irrallaan joka paikassa, kulkevat julkisissa yms, eikä ongelmia kai juuri ole. Koulullakin pyörii aina muutama koira jossain :)

Opiskeluarki alkoi maanantaina kurssikatsauksella. Kaikki neljättä-kahdeksatta semesteriään opiskelevat tuotemuotoilijat kokoontuivat yhteen kuulemaan valinnaisten kurssien tarjonnasta ja tekemään lopulta valintansa. Ilokseni näin montakin tuttua kasvoa perjantailta, sillä kaikki teollista muotoilua opiskelevat vaihtarit opiskelevat täällä siis tuotemuotoilua. Yhteensä meitä istui sitten kuusi siellä luentosalissa ymmärtämättä hölkäsen pöläystä saksankielisistä kurssiluonnehdinnoista. Lopuksi muutama opiskelija ystävällisesti koitti käännellä professoreiden ja opettajien selvityksiä että voisimme valita jonkin kurssin. Kyllä, YHDEN kurssin.

Tarjolla oli kolme major projectia, joista jokainen oli 18 op. Vielä on tarkistamatta, että onhan ne varmasti näitä kansainvälisiä pisteitä ja riittääkö yks kurssi täyttämään mun minimin 5/kk, mutta otin varalta lisäksi pienemmän ekstrakurssin joka käsitteli visualisointia ja mallinnusta. Pääkurssiksi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi valitsin keramiikkaa sisältävän kokonaisuuden, mutta illalla sain mailia, että mut olikin laitettu toiseen vaihtoehtooni, über-konseptuaaliselle keskustelukurssille jonka lopputuloksena pitäisi olla kuitenkin näyttely. En ollut aivan niin innoissani tästä käänteestä, ja tänään ensimmäisessä tapaamisessa vielä selvisi, että koska opettajana toimiva muotoilija asuu Münchenissä, kontaktitunteja on vähän: kaksi päivää kahdessa viikossa. Eli melko pitkälti itsenäistä työskentelyä ja ryhmätyöskentelyä luvassa. Yet another SFF all over again. Kurssin alku vaatii vielä valtavasti abstraktia ajattelua ja designin syvimmän olemuksen kaivelua ja sen kyseenalaistamista, mikä taas tuntuu syksyn ja kevään opiskelujen jälkeen aika paskalta. Haluan sotkee kädet ja tehdä hyvin kapea-alaista hommaa. No ei, mutta toi nyt tuntuu ihan liialta mun naturewellbeingistä ja uncontrollablesta pehmenneeseen päähän. JOTEN, sain luvan mennä huomenna tsekkaamaan myös keramiikkakurssin ohjelman ja sit saan kai päättää että kumpaan meen. Sillä kurssilla ainaki käydään edes koululla joka viikko :)

Tänään käytiin kurssilla olevan israelilaisen Mayan ja ruotsalaisen Alexin kanssa modulorissa kuolaamassa taidekamoja ja kaikkea. Itse en ostanu vielä mitään, katsotaan sitten kun jotain pitää oikeesti tehdäkin, että mitä sitä sitten tarviikaan.

Muitakin kotiuutisia tänään: kävin katsomassa vielä yhtä huonetta loppuajalle (kuten eilenkin) ja vihdoin nappasi! Prenzlauer bergissä siis majailen myös loppukesän, kivanoloisessa kämpässä kahden kissan ja Ulrike-nimisen naisen kanssa. Huone oli iso ja verrattaen edullinen sekä näppärästi ratikkapysäkin vieressä, joten koen onnenpotkun sattuneen kohdalle. Oon älyttömän helpottunu ja vihdoin voi alkaa käyttää iltoja muuhunkin kun kämpänhakuun! Huomenna oiskin jo tiedossa bileet koululla, sekä yks keikka jolle kovin mielisin, mut ehkä noiden koulun juhlien takia täytyy ehkä jättää välistä. We'll see.

Ja Mattimuruselle toivotan vanhenemisonnea vielä julkisestikin täällä <3 Hirvittävä ikävä onnn!