Tänään musta tuli virallisesti Berliinissä asuva henkilö! Aamulla kello 8:04 vedin Bürgeramtin eli rekisteröitymisviraston automaatista jonotusnumeron 82 (paikka aukesi kello 8) ja kahden tunnin odottelun jälkeen sain leiman lappuun jossa sanottiin että joo tää tyyppi asuu täällä. Lappua tarvitaan jos haluaa esimerkiksi avata saksalaisen pankkitilin ja kyllähämmää taijan tahtua.
Kaksi huomiota:
1. Kysyttäessä lähes kukaan täällä "ei" puhu englantia, mutta puhuvatpahan sitten kuitenkin. Aika monet ei halua kuitenkaan ja nyrpistelee englanninkielisille kysymyksille. Niinku todella. Luuleeko ne etten jotenki nää niiden kasvoja??
2. Kaupungiksi, jossa selviää ainoastaan käteisellä, täällä nyrpistellään hämmästyttävän paljon seteleille. Jos yritän maksaa alle 5 euron ostoksia kakskymppisellä, niin taas huokaillaan närkästyneesti ja pyöritellään silmiä kun ei ole antaa pienempää. En oo ees uskaltanu näyttää viiskymppistä kassalla.
Muutenkin täällä saa yllättävän paljon huonoa, jopa tosi töykeetä palvelua. Otetuin olo asiakkaana on ollut lähes järkiään etnisissä ravintoloissa, jossa on työntekijöinä ollut muita kuin saksalaisia. Mut ne onki sitten tosi kivoja.
Bürgeramt näytti umpeenkasvaneelta vanhalta sairaalalta, saattoipa sitä ollakin.
Sit nappailin kuvia keramiikkapajalta meidän ensimmäisistä väkerryksistä. Takana Franziskan kupit ja edessä mun pikkukipposet.
Lasikurssi koittaa myös aloitella omia hommiaan. En tiedä mitä tästä tulee, kai toi massa vaan sulatetaan tuos?
Ne on narsisseja. Tai oli.
Minu muotit täynnä posliinia!
Mayan ekat spinnailut :D
Näistä oli tulossa lasimuotteja!
Tyypit ihhailee.
Perjantaina oon ollu tasan kuukauden reissussa. Hyvä väli pikaiselle kotiviikonlopulle siis, ja ku en mä sit myöhemminkään enää kerkee :D
Ts. ostin lennot jeeeeeeee <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti