crap and magic

20.5.2014

Leipzig 36:ssa tunnissa

Vaihtareiden kulttuuriohjelmasta vastaava Birte oli järjestänyt meille lyhyenpuoleisen reissun Leipzigiin, jonne Berliinistä hitaahkolla junalla pääsee vajaassa kolmessa tunnissa. Valtasimme siis vaunun paikallisjunasta lauantaiaamuna ja suuntasimme Hypezigiin, 2010-luvun uuteen Berliiniin. Mut jos haluaa olla tosi hip ja cool ja muuta sellasta, niin kannattaa mennä Dresdeniin, joka puolestaan on uusi Leipzig ja muihin kaupunkeihin ei sitten kuulemma Saksassa kannatakaan vaivautua koska ovat liian a) juntteja tai b) outoja muuten vaan.


Birten ystävä kierrätti meitä kävellen keskustassa ja kertoi rakennusten ja kaupungin historiasta.


Holokaustimuistomerkki.


Thomaskirche, jossa Johann Sebastian Bach työskenteli kanttorina ja sävelsi tunnetuimmat teoksensa.



Juuri kun saavuttiin kirkolle, oli siellä alkamassa Thomanerchorin, eli maailman vanhimman poikakuoron, konsertti. Päätettiin käydä kuuntelemassa konsertti ja kirkko olikin ihan ääriään myöten täynnä kuulijoita. Tässä itse esiintyjiä.










Myö ja ooppera.



Kaupungin keskustan liepeillä sijaitsee 30-luvulla rakennettu muistomerkki niiden muistolle, jotka kuolivat Napoleonin hyökättyä Leipzigiin. Euroopan suurin historiaallinen monumentti, meille kerrottiin.







Töllistelyjen jälkeen käytiin mutka hostellilla ja suunnattiin vegeburgereiden kautta illanviettoon pariinkin eri hylättyyn ja vallattuun paikkaan. Sunnuntaiaamu tervehti meitä rakastettavalla tihkusateella, joka ei hellittänyt koko päivänä. Onneksi vietettiin suurin osa päivästä sisätiloissa, kuten taidemuseossa sekä toisessa museossa, joka keskittyi esittelemään toisen maailmansodan aikaisten pakkotyöläisten elämää ja oloja kaupungissa. Väsymyksen ja vesisateen vallassa en paljon jaksanut kameraa kaivaa esiin, joten sunnuntailta ainoat kuvat on juuri ennen paluujunaan astumista napattu.




En vieläkään oo tottunut siihen, että täällä ei kaupat ole auki sunnuntaisin. Muistin junassa, ettei kotona ole yhtään mitään syötävää ja luulin joutuvani nälkäileen maanantaiaamuun asti, mutta onneksi lähi-dönerkebu-mesta pelasti taas. Noi paikat ei varmasti ole ikinä kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti