Taas uus koti ja astetta jännempi vappu

Toistaseksi ainakin oon ollut tosi iloisesti yllättynyt meidän kurssin opettajan panostuksesta kurssin annin suhteen. En osaa sanoa, onko kaikki professorit ja opettajat koululla yhtä innokkaita tarjoamaan opiskelijoille mielenkiintoisia kokemuksia, mutta aika ahkerasti meidän kurssin ulkopuolellakin koululla järjestetään luentoja ja keskustelutilaisuuksia joihin pyydetään puhujia kaukaakin. Oon kuullut jo vaikka miten monta kiehtovaa luentoa eri muotoilijoiden tekemisistä! Erityisesti meidän kurssia sekä lasikurssia varten opettaja on pyytänyt vieraiksi mm. nuoria yrittäjiä, sekä vasta valmistuneita opiskelijoita jotka ovat tehneet ansiokkaita opinnäyte-/bachelor-töitä meille sopivista aiheista tai materiaaleihin (esim. lasi) liittyen. Ja noi tyypit on ihan vakavissaan esitelly kokemuksiaan ja aikaansaannoksia meidän noin 15 hengen pikku ryhmälle, josta puolet taitaa olla ulkomaalaisia. Kaikki on pystyny vaihtaan esityksensä sujuvasti englannille kun tilaisuuden alkaessa opettaja huomaa unohtaneensa kertoa ryhmän muukalaispitoisuudesta etukäteen. Pienistäkin projekteista jopa opiskelijat on tehnyt ammattimaista kuva- ja videomateriaalia esityksiensä tueksi. Välillä tosin ehkä vähän tuntuu, että aika mitätönki idea on saatu vaikuttamaan todellista loistokkaammalta just ton oheismateriaalin avulla, mutta sepä se tarkoitus kai loppulta onki.

Viikolla kuultiin muun muassa UdK:sta valmistuneen Milena Klingin - jos en ihan väärin ymmärtänyt - päättötyöstä, jossa hän tutki jälkiä ja niiten jättämistä, ja lopulta päätyi puhaltamaan lasia kuparilevyistä- ja verkoista tehtyihin muotteihin, jolloin lasiin muodostui punaisen sävyjä hapettumisen lopputuloksena. Aika innoissaan Milena kertoi, että lasiammattilaiset joiden kanssa hän oli työskennellyt projektin toteuttamiseksi, olivat todenneet etteivät olleet nähneet vastaavaa aiemmin. Tollaseen ois varmaan hyvä pyrkiä itsekin opparissa ehhehee....

Voijjee näitä kuvia.

Tiistaina pääsin sitte itsekin hommiin. 12-tuntinen työpäivä jo kolmannella viikolla, ei hemmetti.

Nättiä on taas joo, mut eihä se näissä puhelinkuvissa ehkä aivan nii näy.

Keskiviikkona muutin uuteen (ja lopulliseen) kämppään. Kämppis on kiva, kämppä on kiva, kissat on kivoi. Kivahan tässä on olla. Tolta näyttää pihalla. Se, että kämppä on neljännessä kerroksessa, ei ollu ihan niin kivaa ku raahasin kamoja hissittömässä talossa +23-asteisena päivänä. I lived.

Ja voihan vappu! Täälläkin juhlitaan toukokuun ensimmäistä, ja pitkälti päivä on tietyissä kaupunginosissa täynnä musiikkia, ruokaa, juomaa, ihmisiä ja poliiseja. Paljon poliiseja. Hesarin artikkelin mukaan tarkalleenottaen 7000 mellakoihin varautunutta poliisia. Niitä tuodaan tänne muista kaupungeista. Lähinnä siksi, että päivä on vieläkin vasemmiston mielenilmaisupäivä ja kun 20 000 mielenosoittajaa ja toinen mokoma iloista juhlaväkeä kokoontuu yhteen keskellä kaupunkia, ei tyhmyyden tiivistymiseltä tietenkään voi välttyä. Päivällä fiilis oli mahtava, ja kuljeskeltiin Iitan ja Vincentin kanssa ympäri Kreuzbergia ihmettelemässä mitä kaikkee löyty. Kun viini loppu (2 euron skumppa saa täällä kyllä ihan uuden merkityksen, ku kahdella eurolla saa lasillisen sijaan koko pullon!) haettiin kiskasta lisää, ja välillä pysähdyttiin intialaiseen syömään. Ihmiset myi puistoissa kaljaa ja shotteja, ja ruokaa sai ihan joka kulmasta. Vähän sellanen ravintolapäivä x 23 -olo. Puolen yön jälkeen kun yritettiin Iitan kanssa mun kämppään siirtymistä, olikin tunnelma muuttunu Kottbusser Torilla ihan toiseksi kun mellakkapoliisit täysissä varusteissa marssi ympäriinsä, raketteja ja mitä lie pommeja räjähteli, tyyppejä istu naama veressä pientareella ku olivat saaneet mielenosoittajien heittelemistä kivistä osumaa, ja muutenki meno oli melkoisen kaoottista. Poliisi oli aidannut ja sulkenut koko sen kadun jolta meidän bussin piti lähtee, ja siinä vaiheessa kun yhtäkkiä ihmismassa alkoikin liikkuun varsin nopeesti pois paikalta, vetäydyttiin mekin takas Vincentin kämppään joka oli  lähellä. Kun aamuyöllä menin aamun ekaan u-bahniin, oli tilanne tasaantunu, katuja siivottiin ahkerasti ja juna oli täynnä iloisia baaristapalaajia. Pikkuhiljaa kai toi päivä on vuosien saatossa muuttunut riehumisesta ennemminkin juhlimiseksi ja vahingot jäävät joka vuosi vähäisemmiksi, mut mun kämppiskin kertoi että vielä muutama vuosi sitten tässä kämpän edessä oli poltettu auto, ja että tietyille alueille ei paljo kannattanu tuona iltana parkkeerata.

Rotuaaripiknikkityyliin! Kadut oli suljettu autoilta aika monen (ISON) korttelin alueelta.

Iita ja Vincent. Maksoin oikeesti 50 senttiä että pääsin kiipeen a-tikkaille keskellä risteystä ja ottaan näitä kuvia. Yritin videookin, mut tietty kännykkä jumi just sillon ja meinasin hävitää nää kuvatkin. Mut ei sentäs!

Kaks rumpalia kyykytti ja hyppyytti tyyppejä puistossa yöllä, haha. Only in Berlin <3

Sit kun toinenki viini loppu, haettiin kiskalta Matea ja vodkaa. Toimii muuten aika paljo paremmin ku kossubattery. (Matti!!) Voi sekoittaa myös inkivääriteehen :D

Vierailijoita kotopuolesta alkaa varmistua hyvää tahtia, ootan teitä kaikkia kovasti! Ne, ketkä ei oo matkaansa vielä varanneet, kannattaa alkaa pikaseen tekeen matkasuunnitelmia koska mun kalenteri alkaa näyttää aika tukkoselta jo.